Ystävänpäivän etkot Sonkajärvellä!

Kevät lähestyy huimaa vauhtia. Sarjapelikaudella, mikäli rajoitukset yhä sen sallivat, pelataan vielä kahtena viikonloppuna. Mutta viime lauantaina kyläilimme ihan rajanaapurissamme, eli Sonkajärvellä. KallSin isännöimä päivä oli jo aamusta aurinkoinen, mikä lupaili hyvää fiilistä heti alkuun. Pelaajia alkoi saapumaan paikan päälle iloisin mielin, ja jännittynyt puheensorina sekoittui tuoreen kahvin tuoksuun. Pyysimme tänäkin viikonloppuna paria nuoremman ikäluokan kaveria vieraileviksi tähdiksi peleihin mukaan, ja nyt vuorossa olivat vikkeläjalkaiset tehotykit Eino Räsänen sekä Werner Vasara. Pojat eivät olleet vielä aiemmin pelanneet pienpelejä, mutta nopeaoppisina he pääsivät samantien imuun mukaan ja sulautuivat hyvin joukkueeseen. Kiitos Eikka ja Werner!

H- hetken koittaessa ensimmäinen joukkue pääsi aloittamaan oheiset ja sitä myöten varusteita pukemaan. Yellow'n kopissa käyty tehostrategia puri isäntäväkeen siihen malliin, että pelikarhujen voitto niitattiin taululle: 15 - 34. Yellow jatkoi vielä jälkipelejä kotijoukkueen kanssa ulkojäillä: mikäpäs siinä oli aurinkoisessa, kirpakassa pakkassäässä vähän jäähdytellä hikisiä kypäriä ja tuuletella menemään!

Aivan samoihin numeroihin ei päässyt toinen puolisko joukkueestamme: IPK Black raapi jäätä tassuillaan melko raivokkaasti, mutta kiuruvetisten alla oli pikkuisen taivuttava; KK-81 nykäisi verkkoomme 25 maalia, nallet jäivät siitä 8 maalia jälkeen.

IPK Black ei antanut periksi! Pienen tankkaustuokion jälkeen jää kutsui taas. Hyvin lämmennyt ja tarmoa täynnä oleva porukka päätti viedä "pojan" kotiin ja KallSin hyvin pelaavalle joukkueelle suotiin 17 maalia, kun taasen omat tykittivät kotijoukkueen punokseen peräti 34 maalia!

Mustat kiiteltiin nyrkkitervehdyksin kotimatkalle makoisan voiton jälkeen ja viimeisenä oli Yellow'n vuoro. Liene numerossa 8 jotain maagista, vai onko kyse vain tasaväkisestä pelistä? Kiuruvetinen KK-81 ei voittoaan 37 - 29 liehuvin lipuin saanut, siitä IPK piti huolen, mutta maalieroksi tuli jälleen 8. Pelit pelattiin kuitenkin siististi ja päivän saldo, puolet voittoja ja puolet henkisiä voittoja, oli varsin erinomainen. Jäällä nähtiin viilipyttymäisiä, tyylikkäitä maaleja, uskomattomia haamukoppeja, salamannopeaa reagointia sekä todellista joukkuehenkeä!

Helmikuun lopussa teemme vielä yhden bussimatkan ja se suuntautuu Sotkamoon. Harjoittelu on jatkunut Mestiksen käynnistyttyäkin oikein hyvällä jääajalla. Harmitusta on tuottanut kipakka pakkassää, joka on estänyt jo kolmen ulkojäävuoron pitämisen. Ensi kauden alustavia suunnitelmia on pikkuhiljaa tehty ja tulevaisuus näyttää joukkueemme kannalta erittäin hyvältä: tämä lauma pysyy yhdessä!

Kuvat: Darren Rose ja Tommi Lehto